Sempatia

When Science Meets Empathy

Sempatia

Keksittiinkö me oikeasti uusi sana?

Kyllä keksittiin. Istuttiin kauniina kesäpäivänä puutarhassa ja yritettiin miettiä mitä on se kultainen lanka, joka yhdistää meidän molempien tekemistä. Vastaus on helppo. Haluamme tietää mitä olemme tekemässä (tieteellisen tiedon merkitys) ja haluamme nähdä sekä ihmisasiakkaan, että hänen eläimensä yksilöinä. Kohdata heidät lämmöllä ja ymmärryksellä. Ilman empatiaa ei voi saada yhteyttä sillä tasolla, joka meille on tärkeää. Ja toisaalta ilman empatiaa kouluttaminen muuttuu helposti toisen tarpeita tallovaksi oman agendan ajamiseksi.

Päätimme siis alkaa tehdä töitä yhteisen, toimintatapojamme kuvaavan sanan alla. Ja koska sellaista ei valmiina ollut, keksimme sen. Ole hyvä, saa kopioida vapaasti!

Sempatia yhdistää nykyaikaisen tutkitun tiedon käytännönsovellukset ja empaattisen suhtautumisen sekä eläimiin että niiden omistajiin.


Eläimen kouluttamisen ei tarvitse perustua voimaan, hallintaan tai minkäänlaiseen ihmisen ylivaltaan suhteessa eläimeen. Parhaimmillaan kouluttaminen on molempien osapuolien hyvinvointia lisäävää, sujuvaan kommunikaatioon perustuvaa yhteispeliä.

Hyvinvoiva eläin on yhtä kuin paremmin voiva omistaja ja toisin päin. Nykytietämyksen perusteella eläin suoriutuu myös sille annetuista tehtävistä paremmin, kun sen hyvinvoinnista ei tingitä.

Eläimen hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä asioita ovat fyysinen terveys, tunne siitä, että mikään ei uhkaa sitä ja mahdollisuus elää riittävässä määrin lajityypillistä elämää.

Eläimen lajityypilliset käyttäytymistarpeet

Kaikilla eläinlajeilla on juuri niille ominaisia käyttäytymistarpeita. Ne ovat muovautuneet lajin kehittyessä ja ovat eläimelle niin tärkeitä, että itse käytös riittää saamaan hyvinvointia lisäävät hormonit liikkeelle. Lopputuloksesta huolimattakin. Esimerkiksi täysin kylläinen koira voi siis saada suurta mielihyvää ruuan etsimisestä, koska itse etsimisellä on sen hyvinvoinnin kannalta melkein yhtä iso merkitys, kuin ravinnon saannilla.

Käyttäytymistarpeet ovat alun perin palvelleet eläimen henkiinjäämistä. Siksi ne on koodattu niin syvälle eläimeen, ettei domestikaatiokaan ole niitä juurikaan muuttanut. Kotonamme elävillä lemmikeillä on lähes samat tarpeet, kuin niiden villeillä esi-isillä.

Jos eläimellä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, se voi huonosti. Eläin voi muuttua esimerkiksi aggressiiviseksi, masentua tai tuhota ympäristöään. Osa epätoivotusta käytöksestä voi olla ihmisen kannalta väärin suunnattua luonnollista käytöstä. Tällöin ongelman korjaaminen on helppoa ja nopeaa. Esimerkiksi tuolinjalkoja jyrsivä koira jättää jalat rauhaan kun se saa riittävästi luvallista jyrsittävää. Jos tilanne on ehtinyt päästä pahemmaksi, on vääränlainen elinympäristö ja arkirutiini ehtinyt vaikuttaa eläimen aivokemiaan niin, että sen huono olo on kroonistunut. Tilanteen korjaaminen vaatii silloin aikaa ja kärsivällisyyttä.


Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnille tärkeät käyttäytymispiirteet (Seura- ja harraste-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, Maa- ja metsätalousministeriö) Lue lisää

Eläimenkin fiilis saattaa olla ihan vaan päivästä kiinni...